Pinkin hirviön vaihtovuosi Skotlannissa: Paisley ja eka kouluviikko

Tai noh.. Voikohan tätä vielä kouluviikoksi sanoa kun joka toinen päivä on ollut vapaa ja muuten päivät ovat olleet kestoltaan 30min-2h. Maanantaina koulun vararehtori piti pienen tervetuloapuheen meille. Meidän tulisi olla cool as ICE, meillä tulee olla perinteisen älykkyyden (Intelligence) lisäksi, en muista enää mitä älykyyttä C:llä tarkoitettiin, mutta tajuatte varmaan pointin. Lisäksi vielä tulee olla tunneälyä (Emotional), jotta ymmärrämme mitä muut käyvät läpi elämässään täällä ollessa.

Maaston tutkintaa

Maanantaina ennen koulua oli loistava tilausuus ja aikaa käydä tutkimassa Paisley'ä. Paisley on aika pieni paikka, mutta nähtävää täälläkin riittää. Täällä on loistava tilaisuus taas aloittaa kadoksissa ollut juoksuharrastus, nyt kun maisematkin hieman enemmän inspiroivat tähän kuin Kouvolassa.

Tästä loistavana esimerkkinä kirkko joka on katuni päässä.

Käytiin toisen suomalaisen vaihtarin kanssa vähän pyörimässä maanantaina Paisleyssä tarkotuksena löytää hyviä lenkkireittejä. Vielä ei löydetty mitään hyvää isoa puistoa tähän tarkoitukseen, mutta muuten kyllä kaikkea hienoa nähtävää löytyi.

Kyllä tätä pyörä-/kävelytietä pitkin kelpaa kulkea vaikka useamminkin.

Täältä löytyy tosi paljon kirkkoja jotka on joko hylättyjä tai muuten huonossa kunnossa. Tätä kirkkoa epäilen hylätyksi, koska joissain ikkunoissa oli pahveja rikkoutuneiden ikkunoiden tilalla ja hautausmaa oli aika villiintyneen oloinen. Omalla tavallaan kyllä tässäkin on tiettyä tunnelmaa ja kauneutta kun hautausmaa on hoitamaton, mutta hautakivet erottuvat edelleen selkeästi joukosta. Itselle nousi heti mieleen oman teini-iän suosikkibändin musiikkivideo Gone with the sin.

Joistain asioista aina huomaa täällä vallitsevan hyvinkin erilaisen kulttuurin kuin Suomessa. Keskellä kaupungin keskustaa on lisää hylättyjä rakennuksia. Kertokaa jos oon väärässä, mutta Suomessa ei mielestäni vastaavia ole? Onko Suomessa tajuttu joskus luopua toivottomista tapauksista, kun mitään ei ole enää tehtävissä niin puretaan pois ja rakennetaan uutta tilalle. Suosittelisin näille lämpimästi samaa metodia.

Liiketalouden opiskelijoiden tapaaminen

Keskiviikkona meillä oli pienimuotoinen kilpailu liiketalouden opiskelijoille. Me muodostettiin 6 hengen ryhmiä ja tuotettiin sekä myytiin origamisammakoita. Omalla tavallaan ihan hauskaa, pikkusen poiketen Suomen näistä perinteisistä tutustukaa toisiinne leikeistä. Leikki kesti noin 2 tuntia ja sitten oltiin taas vapaita. Kampuksella oli Welcome festivaalit, paljon kaikkea ilmaista tavaraa jaossa kuten termosmuki, säästöpossu ja selässä kannettava pussukka. Samalla myös esiteltiin mitä kaikkea koulun kautta voi harrastaa ja olin onnesta soikeana kun huomasin että täällä voi alkaa harrastamaan jousiammuntaa. Menen kokeilemaan lajia ensi keskiviikkona. Vielä pitäisi selvittää onko täällä ratsastus mahdollisuuksia, joko koulun kautta tai yksityisesti. Festivaaleilla myytiin myös kaikenlaista koulun logolla tai kirjaimilla varustettua kamaa, niin piti tottakai ostaa myös koulun oma huppari.

Luultavasti se ensimmäinen ja viimeinen yliopistohuppari.

Perjantaina saatiinkin sitten jo vähän enemmän infoa tulevista kursseista jne. Meillä tulee olemaan per kurssi tunteja koululla 3/h viikkoa (2h luento ja sitten 1h oppitunti), kukin kurssi vaatii noin 200h työtä, joten voidaan arvata ettei ihan ilman omatoimisuutta ja työtä tuu pääsemään kursseista läpi. Täällä ei myöskään tulla niin vain lintsaamaan tunneilta, meidän täytyy aina "leimata" itsemme sisään ja pois luennoilta. Näillä näkymin mulla tulee olemaan koulua keskiviikkona ja torstaina, harkitsen vielä otanko yhden kurssin lisää vai mitä teen että saan vaaditut opintopisteet kasaan.

Mitäs muuta tältä viikolta?

Noh, sain elämäni ensimmäisen porttikiellon baariin. Kansainväliset opiskelijat kokoontui maanantaina erääseen pubiin, juotiin muutamat ja juteltiin ja tutustuttiin toisiimme. Kun kävin vessassa huomasin, että joku on unohtanut lompakkonsa vessaan. Perinteisenä suomalaisena otin lompakon mukaani viedäkseni sen baaripirkoille talteen. Olin tiskillä odottamassa vuoroani tilatakseni juotavaa ja luovuttaakseni lompakon henkilökunnalle, kun nuori nainen tulee kuuloetäisyydelle ja alkaa jollekin miehelle (ehkä paikan omistajalle?) selittämään miten hän on unohtanut lompakkonsa vessaan ja nyt se ei enää ole sielä. Näytän lompakkoa tytölle ja kysyn onko hänen, tyttö sanoo kyllä ja ottaa lompakon, ei kiitosta vain katsoo minua oudosti. Fine, ajattelen. Tilaan juomani ja palaan muiden opiskelijoiden seuraan. Kun olemme poistumassa pubista toinen baaripirkoista tulee luokseni ja pyytää mukaansa ulos. Ulkona hän sitten kertoo minulle että tyttö jonka lompakon löysin ei ollut tykännyt siitä että olin ottanut lompakon vessasta ja paikan omistaja ei myöskään ollut tykännyt tästä, joten jos vielä tulen ko pubiin minulle ei enää tarjoilla. Toki kerroin että koitin vain auttaa ja olin tuomassa lompakkoa henkilökunnalle, mutta mikään ei auttanut enää asiaa. Tästä opin sen että vastaisuudessa jos nään jonkun henkilön tekevän kuolemaa kadulla voin soittaa turvallisen, ehkä 10 metrin päästä hätänumeroon ja kertoa näkeväni miten joku tekee kuolemaa, mutten uskalla mennä auttamaan koska henkilö ei välttämättä tykkää avusta ja nostaa syytteen minua vastaan. Kyllä, porttikielto meni hieman tunteisiin.

Lisää maaston tutkintaa

Sunnuntaina tein tutkimustyötä netin välityksellä ja löysin isohkon puiston noin 2 km päässä asunnoltani. Lenkkikuteet niskaan, napit korviin ja menoksi. Kyllä kannatti, tästä paikasta saattaa tulla uusi suosikkini.