Kouluvuosi lähenee loppuaan

Käymässä olleiden ystävien poistuttua, oli koulua ja vaihtovuottani enää jäljellä noin kuukausi. Lopulta aika oli mennyt hujauksessa ja tässä kohtaa alkoi jopa jo vähän ahdistamaan Suomeen paluu. Olinhan jo ehtinyt sisäistämään väärän puoleisen liikenteen ja tottunut halpoihin hintoihin, niin kaupassa kuin myös ravintolassa.

Edinburgh-Paisley

Palatessani lentokentältä takaisin Paisleyn oli matkalla tarjolla viihdettä sekä epämieluisa yllätys.

Viihdettä pääsin nauttimaan Glasgowssa katusoittajien muodossa. Nämä tyypit eivät olleet mitä tahansa kitaran rämpyttäjiä vaan todella osasivat hommansa. Tämän kaltaisille esiintyjille annan aina mielelläni kolikoita taskujen pohjalta.

Ikävämpi yllätys odotti sitten Paisleyssä asuntolalla. Viikonlopun aikana rappumme hissi oli rikkoutunut. Myöhemmin sain kuulla yhden kämppikseni ja hänen kaverinsa olleen hississä kun hissi oli jämähtänyt kerrosten väliin. Hissin puuttuminen ei muutoin haitannut, mutta mietin jo tässä vaiheessa sitä tuskaa, kun pitäisi viimeisen kerran lähteä ja raahata matkalaukut 3. kerroksesta katutasoon. Onneksi suunta olisi alaspäin.

Hissiä ei korjattu ennen kesäloman alkua.

Loch Lomond ja Glengoyne

Viimeinen reissuni koulun järjestämien matkojen kautta sijoittui lähellä sijaitsevalle Loch Lomondille ja sieltä päivän päätteeksi Glengoynen viskitislaamoon.
Loch Lomond on kaunista seutua, mutta ilma ja ehkä myös oma mielentila, eivät täysin tukeneet reissua kokonaisuudessaan. Ilma, kuten kuvista näette ei ollut se aurinkoisin, mutta onneksi ei kuitenkaan satanut. Omat ajatukseni olivat jo viimeisissä koulutöissä ja aavistuksen jo Suomeen paluun stressissä. Oli myös aavistuksen tylsää olla taas yksin ihailemassa Skotlannin maisemia.

Reissu olisi myös voinut olla mielenkiintoisempi, mikäli alueesta olisi saanut jonkinlaisen kartan tai listan paikoista joissa kannattaa käydä. Nyt meidät vain vapautettiin bussista ja kerrottiin mihin mennessä tulee palata takaisin. Lähdin siis kiertelemään paikkoja ja seurasin pitkälti järven rantaa, kunnes bongasin metsään lähtevän kävelyreitin. Reitti mukaili myöskin järven rantaa, joten eksymään ei päässyt. Huomasin myös matkan varrella isoja, kallan näköisiä kukkasia, jotka kasvoivat mahdollisimman kosteissa kohdissa. Olisi hauskaa tietä mitä kukkaset ovat.

Tarpeeksi pitkään kun jatkoin reittiä tulin Balloch Castlen luokse. Linna ei vaikuttanut avoinna olevalta, mutta pystyn kuvittelemaan miltä linnan ympäristö näyttää, kunhan kevät pääsee hieman pidemmälle ja sen vieraille avoinna oleva puisto olisi loistossaan. Linnan maita sivuuttaen pystyin kääntämään reittini suunnan takaisinpäin, palaamatta kuitenkaan tuloreittiäni pitkin. Kävelin Ballochin kylään etsimään huokean hintaista ruokapaikkaa ja paikkaa jossa lämmitellä, kävellessä tulee yllättävän kylmä. Skotlanti on siitä ihana maa, että täältä pystyy löytämään lounasta todella edullisesti, jos et ole niin tarkka siitä mitä haluat syödä. Tutkailin kylässä pääkadun varressa olevia ravintoloita ja niiden ikkunoissa olevia lounaslistoja, päätyen lopulta Corries nimiseen pubiin jossa tarjoiltiin myös ruokaa. Ruoka oli perus pubiruokaa, mutta lämmintä ja edullista. Ruuan jälkeen sainkin alkaa rauhassa käppäilemään takaisin linja-autolle päin.

Glengoynen viskitislaamo oli mahtava paikka. Yllätyin jopa hieman siitä, kuinka hyvin tislaamolla on järjestetty asiasta kiinnostuneiden turistien vierailut. Toki, mikäli oikein ymmärsin, niin kannattaa esittelykierros varata etukäteen, mutta tehtaanmyymälässä pääsee kuka vain käymään ostoksilla. Kierros alkoi tislaamon alueen perältä vieraiden vastaanottokeskusksesta, jossa meille näytettiin lyhyehkö esittelyvideo tislaamosta ja mitä tarkoittaa viskipullojen etiketissä lukeva single malt. Videon aikana saimme nauttia meille annettua viskimaistiaista, tämä viski ei todellakaan hivellyt minun makuhermojani, mutta suomalainenhan ei kuppiin sylje, joten juotava se oli. Esittelyvideon jälkeen ryhmä jaettiin kahdeksi ryhmäksi. Vastaanottokeskuksen takana oli lampi josta viskitislaamo on alunperin ottanut veden viskien valmistukseen. Nykyään lampi on auttamattomasti liian pieni ja vesi tulee noin kilometrin päässä sijaitsevasta lähteestä.

Tislaamo.

Alkuperäinen viskiveden lähde.

Kierros tislaamolla oli äärimmäisen mielenkiintoinen. Viski käy läpi monta vaihetta, ennen kuin on valmis tynnyriin laitettavaksi. Viski on mm. kuudessa todella suuressa sammiossa ja opas kertoi meille, että mikäli sammioon tippuisi, kuolisit noin kolmessa sekunnissa, viskin pinnalla olevien alkoholihuurujen vuoksi. Viski jätetään aina ikääntymään ja tynnyrit itsessään tuovat myös viskiin makua (tammi-, saarni-, savustettu tynnyri). Glengoynen tislaamo ei myy alle 10-vuotiasta viskiä ja taas tällä hetkellä vanhin viski on 35-vuotiasta. Vanhin viski on samalla heidän kallein viskinsä ja 0,7 litran pullon tätä saa vaivaisella 2 850£. Tislaamo tekee myös tilauksesta viskejä ja tätä mahdollisuutta on hyödyntänyt ainakin Etelä-Korean presidentti. Presidentti käy aina silloin tällöin maistamassa viskiään, ilmeisesti arvioimassa ottaakko mukaansa vai jättääkkö vielä ikääntymään.

Viskin viimeisiä vaiheita ennen tynnyreihin laittoa.

Viskivarasto.

Saimme kierroksen alussa alennuskupongin tislaamon tehtaanmyymälään, johon pääsimme kierroksemme lopuksi. -15% alennus oli jo sellainen, että se kannatti käyttää myymälässä ja päädyinkin pitkähkön harkinnan jälkeen ostamaan äidilleni lahjapaketin, jossa oli pienissä pulloissa 10-, 15- ja 18-vuotiasta viskiä. Tämän lahjapaketin annoin äidilleni äitienpäivälahjaksi, taka-ajatuksena toki päästä myös itsekin niitä maistelemaan.

Erilaisia viskejä eri ikäisinä.

Koulu loppuu

Koulun loppuminen aiheuttaa aina enemmän tai vähemmän stressiä ja tämän huomasi koko asunnossamme. Jokainen meistä pakersi omien tulevien tenttien ja tehtävien palautusten parissa. Itse vietin paljon aikaa photoshopin parissa, työstäen neljää erilaista kirjankantta Kuin surmaisi satakielen -kirjaan. En ole itse lukenut kirjaa, eikä valitettavasti aikaa siihen ollut, vaan tein muuta tutkimustyötä kirjan teemojen puitteissa. Kirja sisältää muutamia opetuksia, joiden pohjalta päätin luoda vaaditut 4 kantta. Nuijalla tapettu satakieli on opetuksen "on syntiä surmata satakieli" tuoma idea, satakieli on vertauskuva viattomien tyomitsemiseen. Vaa'assa olevat linnut taas ovat opetuksen "olemme kaikki saman arvoisia" mukainen, kannessakin kehotetaan poistamaan adjektiivit, niin näet faktat, eli tässä tapauksessa näkisit miten toisen elämää pidetään arvokkaampana kuin toisen. Loput 2 kantta perustuu opetukseen, "älä tuomitse ketään, ennen kuin olet kävellyt mailin hänen kengissään". Aukeaako kansien ajatukset sinulle? Jätä kommenttia alle!

Luovutettuani kannet opettajalle oli aika alkaa keskittymään ainoaan tenttiini. Päivät harjoittelin liiketalouden englantia ja kertailin kielioppia kirjaston rauhassa. Välillä mieli alkoi harhailemaan, koska Skotlannissa vallitsi upea ilma tuolloin. Aurinko paistoi ja lämpömittarikin lähenteli lähempänä +15 astetta. Onneksi sain samalla suunnitella ja pyöritellä mielessäni kahtakin tulevaa matkaani, jotka vielä odottivat edessäpäin.

Viimeinen reissuni yksin Skotlannissa alkaisi heti englannin tentin jälkeisenä päivänä. Olin koko vaihtoni ajan halunnut mennä aivan Skotlannin pohjoisrannikolle käymään ja koulun päätyttyä olisi siihen sopiva tilaisuus. Tästä matkasta enemmän seuraavassa postauksessa.

Kauppamatkan varrelta.