Pohjois-Skotlanti, osa 1.

Sen sijaan että edistäisin koulutöitäni, opparista puhumattakaan, niin hyppään mielummin vielä hetkeksi vaihtovuoteeni ja Pohjois-Skotlantiin. Tarina alkaa huhtikuun 18. päivästä.

Kohti pohjoista

Englannin tentin päätyttyä, päättyi samalla koko kouluvuoteni ja oli aika lähteä viimeiselle reissulleni. Suunnaksi olin valinnut pohjoisen ja erityisesti John O'Groatsin, Iso-Britannian pohjoisimman pisteen, jonne pääsee maata pitkin.

Mulla oli muutama tunti aikaa pakkailla viimeiset tavarat matkalle mukaan, ennen lähtöä Glasgown kautta bussilla Invernessiin. En ollut katsonut junan aikatauluja kunnolla ja pääsinkin reilun kilometrin juoksulenkille Glasgowssa, jotta ehdin bussin kyytiin. Bussin alkumatka menikin sitten hikeä tasoitellessa, mutta ehdinpäs bussiin.

Invernessissä majoituin yhdeksi yöksi keskustassa sijaitsevaan Highland Backpackers hostelliin, jonka sijainti ja henkilökunta olivat erinomaisia, muuta kehuttavaa hostellissa ei sitten ollutkaan. Hostellilta sain suosituksen mennä syömään Scotch & Rye ravintolaan, burgeri oli aivan mielettömän hyvä ja henkilökunta auttavaista ja ammattitaitoista. Seuraavana aamuna lähdin aikaisin kävelemään autovuokraamo Arnold Clarkille ja siitä alkoi matka kohti John O'Groatsia.

Matka taittu näppärästi pikkuautolla. Auto on Opel eli briteissä Vauxhall.

John O'Groat

Matka Invernessistä pohjoiseen mutkittelee pitkin rannikkoa ja vie vain noin 3 tuntia. Nyt jos tekisin matkan uudestaan, pysähtyisin enemmän matkan varrella oleviin mielenkiintoisiin kohteisiin. Nyt vain pysähdyin kahdesti jalottelemaan, hakemaan kahvia ja jotain purtavaa. Onneksi Skotlannin maisemat takaa viihtyvyyden ajon aikana, vaikka matka olisi miten pitkä, eikä omaa mielimusiikkia saatavilla. Olin siis maalaillut mielikuvia siitä, miten pitkästä aikaa saisin linkittää puhelimen auton soittimeen ja laulaa omia lempikappaleita täysillä huutavan musiikin tahdissa. Jostain syystä, en saanut liitettyä kännykkää auton soittimeen, vaikka sen olisi pitänyt olla mahdollista, joten tyydyin radiokanavasurffailuun.

Keli ei oikeasti ollut sateinen, enemmänkin sumuinen.

Päästessäni perille John O'Groatsille, olin jo viimeisten mailien aikana revetä riemusta. Maisemat vain parani paranemistaan ja hymy nousi huulille vaikka olisi koittanut olla hymyilemättä kuin tärähtänyt. Meri ympäröi kolmesta suunnasta, mereltä puhalsi kostean lämmin tuuli, ilman lämpötila lähenteli +20 ja aurinkokin pilkahteli pilvien raosta. Jätin auton majakan luokse ja lähdin käppäilemään selviä polkuja seuraten. Ensimmäinen vihje siitä mitä oli edessä päin ja miksi olin ylipäänsä halunnut lähteä pohjoiseen reissuun. Suoraan merestä nousevat kalliot.

Ensin tää näkymä.

Ja polun päässä tällänen näkymä.

En tiiä kauanko vaeltelin ihaillen maisemia ja nauttien ulkoilmasta. Kovin kauas en lähtenyt polkuja pitkin menemään, sillä polut meni nummella ja sateiden vuoksi ne oli kuraisia ja liukkaita. Rapsuttelin lampaita matkan varrella ja autolle palatessa törmäsinpä myös suomalaiseen pariskuntaan. Oli tosi outoa tajuta yht' äkkiä kesken omien vaeltelujen, että hei hetkonen, joku puhui suomea. Vaihdettiin pariskunnan kanssa muutama sana maailman pienuudesta ja jatkettiin omiin suuntiimme. Menin pienen matkan päähän turistikeskukseen lounaalle ja rannalle ihailemaan merellä siintäviä Orkneyn saaria, jonne olisi siis päässyt lautalla, kuten myös Shetlannin saarille.

Lounaan jälkeen jatkoin matkaa kohti yöpaikkaani Ben Loyal hotellia, joka sijaitsee 1,5 tunnin ajomatkan päässä Tonguessa. Tämäkin tie mutkitteli rannikkoa pitkin, kohti luodetta. Matkan varrella eteeni tuli kyltti, jossa kerrottiin tien muuttuvan yksikaistaiseksi ja autoilija, joka on lähimpänä bussipysäkkiä muistuttavaa levennystä, ajaa levennykselle antaakseen tilaa vastaantulijalle. Lisäksi tiellä vaelteli lampaita sekä ylämaankarjaa (pitkäkarvaisia lehmiä), jotka ei tuntuneet tuon taivaallista välittävän autoista. Yksikin lehmä mutusteli ruohoa täysin tyytyväisenä puolittain tiellä ja tuntui viestittävän "tässä mä oon, mitäs meinasit tehdä asialle". Onneksi tie oli tuossa kohdassa hetkellisesti kaksi kaistainen, joten lehmän ohi sentään pääsi.

Matkalla törmäsin myöskin mitä upeinpiin maisemiin ja kiintoisiin nähtävyyksiin, kuten eräällä lehvähdyspaikalla oli kiviaidan ympäröimä narsissipelto. Lähempi tutkailu paljasti pellon tutkija Marie Curien muistoksi rakennetuksi.

Marie Curie Cancer Care Field of Hope

Melkein jo perillä.

Tongue

Tongue on pieni kylä Pohjois-Skotlannissa, sen väkiluku on noin 550 henkilöä. Miten päädyin siis pikkukylään, jossa ei ole juuri mitään nähtävää tai tekemistä? Rehellisesti sanottuna, katselin kartasta paikkojen nimiä ja booking -sivuston kautta, halvinta yöpaikkaa. Tonguessa houkutti myös reitti takaisin Invernessiin, joka kulkisi mitä syvimmin Skotlannin Ylämaiden kautta.

Tonguen kylä

Ben Loyal hotelli on tosi symppis pikkuhotelli "pää"tien varressa, hotellin alakerrassa on myös baari/ravintola, josta saa niin juotavaa kuin syötävääkin. Minuun teki suuren vaikutuksen ravintolan henkilökunnan ammattitaito, sillä halusin ruuaksi risottoa, mutta halusin juoda ruuan kanssa oluen. Kiitos ammattitaitoisen henkilökunnan, sain täydellisesti ruuan kanssa yhteensopivan oluen. Ruuan jälkeen halusin lähteä tutkimaan hieman ympäristöä. Hotellin pihasta lähti polku viettämään alaspäin, ohi lammaslaitumen, kohti läheistä mäen nyppylää. Mäen päällä oli pienen Castle Varrich -linnan rauniot, jotka olivat parhaillaan laajan remontin kohteena ja jo puoli välissä mäkeä oli ensimmäinen puomi ja ilmoitus ettei alueella saisi liikkua. Saisi, suomensin kyltin niin että liikkuminen tapahtuu omalla vastuulla.

Castle Varrich

Nähtävyytenä linna ei ole kummoinen, mutta käy ajankulusta kiivetä mäellä ja maisemat ovat peri Skotlantilaiseen tapaan huimaavat, katsoipa sitten mihin suuntaan vain. Iltalenkkini päätteeksi vetäydyin omaan huoneeseeni, yritin hetken katsoa televisiota, mutta päivä kokonaisuudessaan vaati veronsa ja luovuin ajatuksesta nopeasti. Pikavisiittini pohjoisessa alkoi olla lopuillaa ja seuraavana päivänä olisi ajo takaisin Invernessiin ja paluu Paisley'n.

Kouluvuosi lähenee loppuaan

Käymässä olleiden ystävien poistuttua, oli koulua ja vaihtovuottani enää jäljellä noin kuukausi. Lopulta aika oli mennyt hujauksessa ja tässä kohtaa alkoi jopa jo vähän ahdistamaan Suomeen paluu. Olinhan jo ehtinyt sisäistämään väärän puoleisen liikenteen ja tottunut halpoihin hintoihin, niin kaupassa kuin myös ravintolassa.

Edinburgh-Paisley

Palatessani lentokentältä takaisin Paisleyn oli matkalla tarjolla viihdettä sekä epämieluisa yllätys.

Viihdettä pääsin nauttimaan Glasgowssa katusoittajien muodossa. Nämä tyypit eivät olleet mitä tahansa kitaran rämpyttäjiä vaan todella osasivat hommansa. Tämän kaltaisille esiintyjille annan aina mielelläni kolikoita taskujen pohjalta.

Ikävämpi yllätys odotti sitten Paisleyssä asuntolalla. Viikonlopun aikana rappumme hissi oli rikkoutunut. Myöhemmin sain kuulla yhden kämppikseni ja hänen kaverinsa olleen hississä kun hissi oli jämähtänyt kerrosten väliin. Hissin puuttuminen ei muutoin haitannut, mutta mietin jo tässä vaiheessa sitä tuskaa, kun pitäisi viimeisen kerran lähteä ja raahata matkalaukut 3. kerroksesta katutasoon. Onneksi suunta olisi alaspäin.

Hissiä ei korjattu ennen kesäloman alkua.

Loch Lomond ja Glengoyne

Viimeinen reissuni koulun järjestämien matkojen kautta sijoittui lähellä sijaitsevalle Loch Lomondille ja sieltä päivän päätteeksi Glengoynen viskitislaamoon.
Loch Lomond on kaunista seutua, mutta ilma ja ehkä myös oma mielentila, eivät täysin tukeneet reissua kokonaisuudessaan. Ilma, kuten kuvista näette ei ollut se aurinkoisin, mutta onneksi ei kuitenkaan satanut. Omat ajatukseni olivat jo viimeisissä koulutöissä ja aavistuksen jo Suomeen paluun stressissä. Oli myös aavistuksen tylsää olla taas yksin ihailemassa Skotlannin maisemia.

Reissu olisi myös voinut olla mielenkiintoisempi, mikäli alueesta olisi saanut jonkinlaisen kartan tai listan paikoista joissa kannattaa käydä. Nyt meidät vain vapautettiin bussista ja kerrottiin mihin mennessä tulee palata takaisin. Lähdin siis kiertelemään paikkoja ja seurasin pitkälti järven rantaa, kunnes bongasin metsään lähtevän kävelyreitin. Reitti mukaili myöskin järven rantaa, joten eksymään ei päässyt. Huomasin myös matkan varrella isoja, kallan näköisiä kukkasia, jotka kasvoivat mahdollisimman kosteissa kohdissa. Olisi hauskaa tietä mitä kukkaset ovat.

Tarpeeksi pitkään kun jatkoin reittiä tulin Balloch Castlen luokse. Linna ei vaikuttanut avoinna olevalta, mutta pystyn kuvittelemaan miltä linnan ympäristö näyttää, kunhan kevät pääsee hieman pidemmälle ja sen vieraille avoinna oleva puisto olisi loistossaan. Linnan maita sivuuttaen pystyin kääntämään reittini suunnan takaisinpäin, palaamatta kuitenkaan tuloreittiäni pitkin. Kävelin Ballochin kylään etsimään huokean hintaista ruokapaikkaa ja paikkaa jossa lämmitellä, kävellessä tulee yllättävän kylmä. Skotlanti on siitä ihana maa, että täältä pystyy löytämään lounasta todella edullisesti, jos et ole niin tarkka siitä mitä haluat syödä. Tutkailin kylässä pääkadun varressa olevia ravintoloita ja niiden ikkunoissa olevia lounaslistoja, päätyen lopulta Corries nimiseen pubiin jossa tarjoiltiin myös ruokaa. Ruoka oli perus pubiruokaa, mutta lämmintä ja edullista. Ruuan jälkeen sainkin alkaa rauhassa käppäilemään takaisin linja-autolle päin.

Glengoynen viskitislaamo oli mahtava paikka. Yllätyin jopa hieman siitä, kuinka hyvin tislaamolla on järjestetty asiasta kiinnostuneiden turistien vierailut. Toki, mikäli oikein ymmärsin, niin kannattaa esittelykierros varata etukäteen, mutta tehtaanmyymälässä pääsee kuka vain käymään ostoksilla. Kierros alkoi tislaamon alueen perältä vieraiden vastaanottokeskusksesta, jossa meille näytettiin lyhyehkö esittelyvideo tislaamosta ja mitä tarkoittaa viskipullojen etiketissä lukeva single malt. Videon aikana saimme nauttia meille annettua viskimaistiaista, tämä viski ei todellakaan hivellyt minun makuhermojani, mutta suomalainenhan ei kuppiin sylje, joten juotava se oli. Esittelyvideon jälkeen ryhmä jaettiin kahdeksi ryhmäksi. Vastaanottokeskuksen takana oli lampi josta viskitislaamo on alunperin ottanut veden viskien valmistukseen. Nykyään lampi on auttamattomasti liian pieni ja vesi tulee noin kilometrin päässä sijaitsevasta lähteestä.

Tislaamo.

Alkuperäinen viskiveden lähde.

Kierros tislaamolla oli äärimmäisen mielenkiintoinen. Viski käy läpi monta vaihetta, ennen kuin on valmis tynnyriin laitettavaksi. Viski on mm. kuudessa todella suuressa sammiossa ja opas kertoi meille, että mikäli sammioon tippuisi, kuolisit noin kolmessa sekunnissa, viskin pinnalla olevien alkoholihuurujen vuoksi. Viski jätetään aina ikääntymään ja tynnyrit itsessään tuovat myös viskiin makua (tammi-, saarni-, savustettu tynnyri). Glengoynen tislaamo ei myy alle 10-vuotiasta viskiä ja taas tällä hetkellä vanhin viski on 35-vuotiasta. Vanhin viski on samalla heidän kallein viskinsä ja 0,7 litran pullon tätä saa vaivaisella 2 850£. Tislaamo tekee myös tilauksesta viskejä ja tätä mahdollisuutta on hyödyntänyt ainakin Etelä-Korean presidentti. Presidentti käy aina silloin tällöin maistamassa viskiään, ilmeisesti arvioimassa ottaakko mukaansa vai jättääkkö vielä ikääntymään.

Viskin viimeisiä vaiheita ennen tynnyreihin laittoa.

Viskivarasto.

Saimme kierroksen alussa alennuskupongin tislaamon tehtaanmyymälään, johon pääsimme kierroksemme lopuksi. -15% alennus oli jo sellainen, että se kannatti käyttää myymälässä ja päädyinkin pitkähkön harkinnan jälkeen ostamaan äidilleni lahjapaketin, jossa oli pienissä pulloissa 10-, 15- ja 18-vuotiasta viskiä. Tämän lahjapaketin annoin äidilleni äitienpäivälahjaksi, taka-ajatuksena toki päästä myös itsekin niitä maistelemaan.

Erilaisia viskejä eri ikäisinä.

Koulu loppuu

Koulun loppuminen aiheuttaa aina enemmän tai vähemmän stressiä ja tämän huomasi koko asunnossamme. Jokainen meistä pakersi omien tulevien tenttien ja tehtävien palautusten parissa. Itse vietin paljon aikaa photoshopin parissa, työstäen neljää erilaista kirjankantta Kuin surmaisi satakielen -kirjaan. En ole itse lukenut kirjaa, eikä valitettavasti aikaa siihen ollut, vaan tein muuta tutkimustyötä kirjan teemojen puitteissa. Kirja sisältää muutamia opetuksia, joiden pohjalta päätin luoda vaaditut 4 kantta. Nuijalla tapettu satakieli on opetuksen "on syntiä surmata satakieli" tuoma idea, satakieli on vertauskuva viattomien tyomitsemiseen. Vaa'assa olevat linnut taas ovat opetuksen "olemme kaikki saman arvoisia" mukainen, kannessakin kehotetaan poistamaan adjektiivit, niin näet faktat, eli tässä tapauksessa näkisit miten toisen elämää pidetään arvokkaampana kuin toisen. Loput 2 kantta perustuu opetukseen, "älä tuomitse ketään, ennen kuin olet kävellyt mailin hänen kengissään". Aukeaako kansien ajatukset sinulle? Jätä kommenttia alle!

Luovutettuani kannet opettajalle oli aika alkaa keskittymään ainoaan tenttiini. Päivät harjoittelin liiketalouden englantia ja kertailin kielioppia kirjaston rauhassa. Välillä mieli alkoi harhailemaan, koska Skotlannissa vallitsi upea ilma tuolloin. Aurinko paistoi ja lämpömittarikin lähenteli lähempänä +15 astetta. Onneksi sain samalla suunnitella ja pyöritellä mielessäni kahtakin tulevaa matkaani, jotka vielä odottivat edessäpäin.

Viimeinen reissuni yksin Skotlannissa alkaisi heti englannin tentin jälkeisenä päivänä. Olin koko vaihtoni ajan halunnut mennä aivan Skotlannin pohjoisrannikolle käymään ja koulun päätyttyä olisi siihen sopiva tilaisuus. Tästä matkasta enemmän seuraavassa postauksessa.

Kauppamatkan varrelta.

Vieraita käymässä

Lopultakin sain ystäviä käymään luonani Skotlannissa. Tässä kohtaa vaihtoa oli vielä reilu kuukausi jäljellä ja olen iloinen, että ihanuudet tuli käymään ja olivat siis luonani peräkkäisinä viikkoina eivät samaan aikaan kuten alusta voisi ymmärtää.

Vieras nro 1

Maanantai 20.3. oli päivä kun eka vieras saapui. Hän lensi Helsingistä Edinburghiin, joten menin häntä vastaan kentälle, olipahan itellekin uusi kokemus olla jotakuta vastassa kentällä, etenkin Edin kentällä josta itse yleensä lähden tai saavun, mutta ainakin tiesin suurinpiirtein mille oville pitää mennä odottamaan. Kentältä hypättiin bussin kyytiin joka menee suoraan Glasgow'hun ja sielä ekana syömään, vatsat suorastaan kiljui jo ruokaa tässä kohtaa, vaikka napattiin kentältä kevyttä evästä pahimpaan nälkään. Suosittelen käymään Handmade burger ravintolassa syömässä hampparit, aivan mielettömän hyviä ja isot annokset, hinnatkin ovat toki lähempänä Suomen tasoa.

Maanantai kului ruokakaupassa käyden, joka on aina yhtä kivaa tässä maassa etenkin jonkun uuden kanssa, koska äimisteltävää riittää paikallisessa Prismassa, eikä äimistely lopu alkoholin tarjontaan ja hintoihin vaan ulottuu myös muuhun tarjontaan. Toinen loistava minne vieras kannattaa viedä on Primark, vaatteita löytyy jokaiselle ja kaikenlaista muutakin vielä siihen päälle. Hinnat puolet halvempia kuin H&M, mutta toki olen huomannut ettei laatukaan aina niin päätä huimaa. Shoppailu oli siis tiistain ohjelmanumerona ja shoppailun jälkeen käytiin syömässä pienessä pubissa kävelykadun varrella, kaks hampparia juomineen oli noin 10£.

Pap of Glencoe

Keskiviikon ohjelmanumeron kanssa oltiin hyvin sään armoilla, koska tiesin että tämän vieraani kanssa haluan lähteä "kiipeilemään" vaikka jollekin vähän rankemmallekin kukkulalle. Tutkailin etukäteen valikoimaa walkhighlands sivuston kautta, vähän sen mukaan minne ei olisi kovin pitkä matka, maisemat vakuuttaisivat jo sivuston kuvista ja jonne kipuaminen ei veisi ainakaan 5-6 tuntia kauempaa. Päädyin valitsemaan Pap of Glencoen kohteeksemme ja alunperin suunnittelin bussilla kulkemista joka olisi ollut mahdollista, mutta vieraani totesi kuullessaan aikaisesta aamuherätyksestä, että mitä jos vuokrattaisiin auto. Pienen tutkailun jälkeen päädyimme vuokraamaan auton Arnold Clarkilta, auton vuokra olisi lisävakuutuksen ja 2. kuljettajan kanssa muistaakseni n. 70£ plus bensat. Hauskaa sinäänsä, että auto maksoi bensoineen yhtä paljon kuin meidän meno-paluut bussilla olisi maksaneet ja auton kanssa saatiin kuitenkin kulkea omilla aikatauluilla.

Mä hyppäsin ensiks kuskin paikalle

Tonne vasuriin mennään

Maisemat vain paranee

 
Koko reissu ylös ja takas alas tais kestää yhteensä neljä tuntia. Tavallaan oltiin hyvään aikaan liikkeellä koska kasvillisuus ei vielä ollut päässyt ottamaan valtaa, mutta tavallaan ei oltu hyvään aikaan liikkeellä, koska huippulla oli lunta ja reissun päätteeksi kengät oli läpi märät ja sulavan lumen ansiosta rinteet vetisiä ja liukkaita, eikä kummallakaan vaihtosukkia saatika kenkiä mukana. Kuten eräs ystäväni kerran mainitsi "kaatuminen on kyl sun juttu" joten en tälläkään kertaa välttynyt kaatumiselta ja pääsin hetken matkaa menemään rinnettä alas pyllyluisua, housut oli kivan näköiset tän jälkeen. Jos lähdette joskus valloittamaan näitä rinteitä, niin yrittäkää ottaa vähän myöhäisempi kevään hetki.

Viikonloppu Edinburghissa

Jos jollekulle on jäänyt vielä epäselväksi niin Edinburgh on lempikaupunkini ja tästä syystä halusin näyttää ystävälleni Edin ja osasyy löytyi myös Edissä sijaitsevasta kissakahvilasta Maison de Moggystä. Molemmat kun kerta tykkäävät kissoista niin kenen kanssa olisi parempi hetki mennä käymään kissakahvilassa ja vielä maksaa siitä huvista. Kuten Lontoon kissakahvilaan myös tänne maksaa sisään ja käynti pitää varata etukäteen. Olin varannut meille ilta-ajan, mutta kissat taisivat olla jo aika väsyneitä päivästä, sillä oikeastaan kaikki nukkuivat ja eloa alkoi vasta tapahtua kun henkilökunta antoi jokaiselle vieraalle jotain kissojen herkkunaksuja kissoille syötettäväksi. Suosin vastaisuudessa aamuaikaa, kun kissat eivät ole vielä ihmisähkystä väsyneitä.

Kokonaisuudessaan kissakahvila oli hauska kokemus, kunhan kissoihin saatiin vähän eloa ja niiden kanssa pääsi leikkimään. Tämä kissakahvila on myös ainut kissakahvila jossa on sfinkskissa, eli karvaton kissa. Hän vaikutti hyvinkin arvonsa tietävältä tapaukselta ja näillä kissoilla on siis hienon hieno karva, mutta on niin olematon että kissojen ihon tuntee.
Kissakahvila jälkeen käytiin vielä nopeesti vaihtamassa vaatetta hostellilla, pikaisesti syömässä mäkkärissä ja sitten myöskin etukäteen buukatulle pubcrawlille eli ohjatulle baarikierroksia. Pubcrawlille on aina hauskoja ja vähän päivästä riippuen niissä saatetaan järjestää aktiviteetteja tai sitten muihin tutustuminen on omalla vastuullasi. Koska nyt oli perjantai ja osallistujia noin 60 henkeä, niin muihin tutustuminen oli omalla vastuullasi. Maistoin yhdessä baarissa suklaahiledrinkkiä ja olin myyty, petollisen hyvää ja niitä olisi voinut juoda vaikka useammankin. Taisimme kiertää yhteensä 7 baaria/ puhua ja viimeinen oli enemmänkin disko jossa tanssimme pilkkuun saakka.

Lauantai menikin sitten nopean museossa käynnin jälkeen sängyssä makoillessa, koska ystäväni olotila oli suhteellisen heikko. Illalla ystäväni vei minut ulos syömään... Haimme siis mäkkäristä ruuat ja söimme ne läheisen puiston penkillä. En tiedä miten tää toimis muille naisille, mutta mun mielestäni ajatus oli hauska. Hostellissa kun tuli aikaa vietettyä, niin kerron siitä hieman. Hostellimme oli Princes street backpackers, aivan Edin keskustassa ja halpa, mutta muutoin, en enää tule kyseiseen hostelliin majoittumaan. Meillä oli kahden hengen huone, ihan OK kokoinen, mutta... Vuodevaatteet olivat froteisia, kulahtaneita ja paikattuja, huoneen patteri oli täysillä eikä sitä saanut pois päältä. Maksuna kävi ainoastaan käteinen, joka ainakin itseni sai epäilemään jonkinlaista verojen tms. kiertämistä. Sunnuntaina heräsimme aikaisin, sillä ystäväni lento lähti aamulla puoli kymmenen maissa, yritimme etsiä jotain aamupalan kaltaista, mutta ainut paikka joka oli auki oli juna-asemalla sijaitseva kahvila Nero, jossa myös hinnat olivat aika kovat. Saatoin ystäväni matkaan takaisin Suomeen ja jäin odottelemaan Ediin 8 tunnin ajaksi seuraavaa ystävääni.

Vieras nro. 2 odottelua

Keksin suorastaan nerokasta tekemistä niiden 8 tunnin ajalle jotka vietin yksin Edinburghissa. Nappasin juna-aseman edestä itselleni HopOn HopOff bussin joka kiersi Leithistä asti, eli lähimmän rannikkokaupungin kautta. Matkalla hyppäsin pois kyydistä kasvitieteellisen puutarhan kohdalla ja vaikka en kukista mitään ymmärrä, niin tykkään silti katsella ja ihailla niitä. Mielestäni parhaat nähtävyydet olivat kasvihuoneiden sisällä, mutta myös ulkona oli mukavaa käppäillä hellivässä +20 asteen auringon paisteessa ja nauttia puhkeamassa olevasta keväästä.

Vieras nro 2

Maanantaina keli jatkui edelleen todella lämpöisenä ja päätettiin lähteä nauttimaan kunnolla tästä aurinkolomasta. Kaupan kautta puistoon ja piknikille, saatiin myös pienet rusketusrajat aikaiseksi, niin lämmintä Skotlannissa siis oli maaliskuun lopulla. Takaisinpäin tullessa pienissä kuohuviineissämme päätettiin pysähtyä ekaan pubiin yhdille ja siitä se ajatus sitten lähti. Matkalla takaisin kämpälleni pysähdyttiin vielä muutamassa muussakin pubissa yhdillä ja tein ystävästäni Guinnessin (olutmerkki) juojan.

 

Viikolla

Tiistai menikin lepäillessä sillä aamulla heräsin kammottavaan kurkkukipuun ja olo oli muutenkin kuumeinen. Käytiin vain sen verran kaupassa, että haettiin mulle särkylääkettä ja strepsilsejä, joita saa siis puntakaupasta... Yhdellä punnalla ja ei, ne eivät ole 2-laatua. Illalla tehtiin vielä yksi koulutehtäväni tarkastusta vaille valmiiksi, että seuraavana päivänä voitaisiin huoletta lähteä Arrannilla käymään.

Päivä Isle of Arranilla

Arran on kuulemma kaunis saari, joka kannattaa kiertää. Itsehän olen jo aikaisemmin käynyt Arranilla valloittamassa Goatfell vuoren, mutta saari muuten on jäänyt vieraaksi. Haluttiin mennä Arranilla linnalla käymään sekä pohjoisrannalla olevalle viskitislaamolle. Ajateltiin että kävellään eka linnalle ja siitä sitten napataan bussi pohjoiseen. Ei mennyt ihan niinkuin strömsöössä mein reissu.. Käveltiin linnalle vaan huomatakseen ettei se ole vielä auki, suljettu viikolla koska talvikausi ja sitten ystävällinen linnan puiston työntekijä kertoi meille ettei myöskään bussit kulje kunnolla ja seuraava menisi vasta parin tunnin päästä. Päätettiin luovuttaa tislaamon suhteen ja alkaa kaikessa rauhassa kävelemään takaisin satamaan ja tutkailla mitä muuta saarelta voisi löytyä. Löydettiinkin aivan ihana pieni turistikeskus, jossa myytiin mm. saarella tehtyjä tuoksuja ja saippuoita, mutta enemmän meitä kiinnosti pieni kahvila josta sai kuumaa keittoa ja jälkkäriksi suklaakakkupalaset kummallekin.

Verrattuna syksyn päivityksen kuvaan josta näkee vuoren pilvien takana

Lautalla vielä yhdet paikalliset oluet

Päivän jälkeen oltiin aivan poikki, taisteltiin unta vastaan jo lautalla ja taivasteltiin jääkaappini tyhjyyttä ja miten ihmeessä jaksettaisiin vielä käydä kaupassa hakemassa ruokaa. En enää muista kumpi meistä sai idean tarkastaa onko satamassa mitään kauppaa ja kas kummaa, siellähän oli ja kun meillä oli 30 minuuttia aikaa ennen junan lähtöä, niin luotiin kauppalista valmiiksi ja lähes juostiin kauppaan, kauppa läpi ja oltiin ennätysajassa ulkona kaupasta, noin 10 minuutissa. Päädyttiin lopulta nälkäisinä käymään vielä hamppareilla ennen kotiin menoa vaikka molemmilla oli vain pieni nälkä. Noh, molemmilla taisi olla hieman isompi nälkä koska hampparit meni hujauksessa, mutta sen verran ehdin maistamaan hampparia, että oli hyvää. Paras kanahamppari ikinä. Torstaina mulla oli koulua iltapäivällä muutama tunti, mutta lähdettiin shoppailemaan kouluni jälkeen. Kaksi vaatekaupan ammattilaista kun shoppaa niin kaikki sujuu helpolla ja mielekkäästi. Uskon että jokainen vaatekaupassa työskennellyt on oppinut skannaamaan rekkejä, pöytiä ja pinoja niin, että löytää ne itseään kiinnostavat tuotteet.

Siirtyminen Edinburghiin

Perjantain kohokohtia oli kaksi, ekana käytiin katsomassa uusi Kaunotar ja hirviö -elokuva 4D:nä. AIVAN HUIKEA. Kun katsoo elokuvan 4D:nä, saa 3D lasit silmille ja sitten istutaan Penkkiin joka leffan alkaessa kallistuu hieman taaksepäin ja penkki tärisee sopivissa kohdissa leffaa, saat pieniä vesisuihkauksia kasvoille ja myös kukkaniityn tuoksu leijailee nenääsi. Leffakokemus oli aivan huikea ja kumpikaan meistä ei oikein saanut sanaa suustaan seuraavaan puoleen tuntiin. Aivan ihana elokuva ja juuri sopivasti tehosteita. Kaikkia elokuvia en kävisi katsomassa 4D:nä, mutta vastaavia lasten tai Disneyn leffoja kylläkin.

Ennen leffaa oltiin käyty heittämässä laukut bussiasemalle säilytykseen siksi aikaa kun haluttiin vielä käydä Glasgowssa katsomassa muutamat myymälät jotka jäi torstaina käymättä ja osittain tarkastamassa olisiko niissä myymälöissä ollut tuotteita joita ei toisessa myymälässä ollut. Meidän taivaaksi/ helvetiksi koitui TK Maxx, jonka idea lyhyesti on ostaa merkkien loppuvarastoja ja myydä niitä halvalla eteenpäin. Shoppailu ei torstaina tuottanut suuria tuloksia, mutta lounas.. Vegaaniravintola Mono tulee ikuisesti jäämään sydämeeni heidän kukkakaalipitsan sekä raakasuklaajuustokakun takia, olen rakastunut ja aion vielä kerran käydä syömässä molemmat näistä. Onko kukaan kokeillut kotona laittaa kukkakaalia pitsaan?

Ediin saavuttiin myöhemmin perjantaina, hostellimme oli lähes juna-asemaa vastapäätä aivan keskustan tuntumassa ja se huone.. Todella kiva kahden hengen yksityinen huone omalla kylppärillä. Ainut miinus tuli ettei ilmainen wifi toiminut huoneessa, mutta muutoin huone oli todella hyvä, telkkariin löytyi, mutta sitä ei edes avattuna, meillä oli parempaakin tekemistä, kuten kaupungin kiertely.

        

Lämpökamera

Maisemia katolta

Camera obscuran jälkeen vuorossa oli Edinburgh Dungeon. Dungeon on näytelty historiakierros Edinburghiin 1700- luvulla. Tämä vaatii jo kielen ymmärtämistä, jopa meillä oli tekemistä pysyä kärryillä kaikissa puheissa ja en ehkä suosittelisi tätä lapsille, koska on jännittävä ja sisältää pelottelua. Hauska kokemus kylläkin, vaikka mulla osansa huvista teki ystäväni pelokkuus. Valitettavasti dungeonissa ei saa kuvata, joten joudutte vain kuvittelemaan lavasteet ja näyttelijöiden puvut. Aamupalasta olikin kulunut jo aikaa noin kuusi tuntia, joka on taatusti kummankin meidän ennätys, mutta pinnistelimme hieman keskustan ulkopuolelle Auld Hoose baariin, josta saa kaupungin isoimmat nachot ja mikä parasta ne saa lihalla, vegaanisena tai kasvisversiona. Lautanen joka on 0,4l tuopin korkuinen ja tavallisen ruokalautasen kokoinen maksaa 10,5£, jopa kahdelle nälkäiselle naiselle tässä oli melkein liikaa ruokaa, mutta vain melkein.

Ruokaa piti lähteä sulattelemaan lähellä olevalle Arthur's seatin rinteille, ei kiivetty huipulle saakka, mutta maisemat pelkästään jo rinteiltä on todella hienot, etenkin auringonlaskun aikaan. Käväistiin vielä kuningattaren palatsin porteilla ihastelemassa palatsia ja portteja. Holyrood House on todella hieno, etenkin puiston osalta ja siellä kerran käyneenä suosittelen menemään ennemmin tänne kuin Edinburgh Castleen. Sunnuntai kului kaverin lennon lähdön odottelussa, istuttiin puistossa, juotiin kahvia ja nautittiin auringosta. Viimeisenä kiivettiin Scottish monumentin huipulle ihailemaan maisemia. Pääsy maksaa 5£ ja portaissa on kiipeämistä, eivätkä ne sovellu ahtaanpaikan kammoisille. Jopa itseäni alkoi huimata ja ahdistaa koko ajan kapenevissa portaissa. Saatoin ystävän kentälle ja palasin itse takaisin Paisleyhin. Kuukauden päästä olisin jo itsekin kotona.