Huomioita ja muuta juttua

No niin, ainut tentti suoritettu toivottavasti niin, että edes läpi pääsin. Huomenna siis joululoman viettoon Suomeen ja luultavasti en sinä aikana tule kirjottamaan blogiin mitään, ellen sitten tee jotain sellaista uutta että haluan siitä kertoa. Tarkotus kuitenkin Suomessa viettää aikaa ystävien ja perheen kanssa.
Olkoon tämä jatkoa noin puolen välin raportille ja kertokoon muista kokemuksistani ja huomioistani mistä en vielä ole kertonut.

Uusia juttuja itselle

Koska vaihtari N on täysvegaani, ollaan yhdessä kokeiltu muutamia vegaanisia rafloja. Nykyään myös kiinnittää aivan eritavalla huomiota siihen onko vegaanista safkaa ja onko se enemmänkin kasvisruokaa vai onko se täysin vegaaninen. Näillä tarkoitan siis onko ruuassa esim. juustoa tai onko käytetty kananmunaa voitelussa tms. Ekalla kerralla mentiin Glasgowssa Saramago Cafe baariin ja valitsin tofumakkaravoileivän, joka oli ihan jees. Makkara muistutti enemmän jauhomakkaraa kuin omaa suosikkiani täyslihaa, mutta menetteli kyllä leivän välissä. Jälkkärinä syötiin brownie vaniljajäätelöllä, mausta päättelisin että oli soijajäätelöä ja suklaa oli todella tummaa suklaata, en osaa sanoa sisälsikö mitään maitoon edes verrattavissa olevaa, mutta annos oli kokonaisuudessaan tuhti ja täytti mukavasti.

Toinen kerta oli myös Glasgowssa ennen kuin hypättiin bussin kyytiin ja lähdettiin Invernessiin. The flying duck ravintola oli kyllä niin hyvin piilotettu, että käveltiin kerran sen ohi ennen kuin löydettiin ja ilman tietoa en olisi koskaan eksynyt kyseiseen raflaan sillä paikkaan johti portaat alas ja pari ovea ennen kuin oli ravintolassa. Valinta kohdistui tällä kertaa burgeriin, jonka pihvi oli tehty seitanista joka on vehnän gluteenia, kylkeen vielä bataattiranskalaisia ja olutta. Jälkkärinä vielä bananasplit, joka oli aivan taivaallista.

Opiskelueroja

Täällä tuli huomattua, että ryhmätyöt ovat aivan yhtä ärsyttäviä kuin Suomessakin. Sain sekä kokea että kuulla tästä muilta. Omalla kohdallani homma meni niin, että oltiin sovittu mitä kukin tekee ja mihin päivään mennessä, että sovittuna päivänä vain vedetään kunkin power point diat yhteen ja harjoitellaan läpi. Liekö tunnollisuus suomalaisten ja tsekkien ongelma, sillä vain meillä oli diamme valmiina ja kahdella muulla oli vasta jonkin asteiset luonnokset omistaan ja he tekivät diojaan kun meidän olisi kuulunut koota kaikki yhteen. Suomessa harva opiskelija uskaltaisi moista tehdä, koska tietäisi saavansa kuulla asiasta muilta. Täällä kaikki ovat kuitenkin aina yltiö ystävällisiä ja mikään ei haittaa, eikä itsekään oikein uskalla vielä näyttää suomalaista temperamenttia ja antaa muiden kuulla kunniaansa. Vastaavaa yltiöystävällisyyttä kuulin myös olevan muissakin ryhmissä ja myöhästely on myöskin melko normaalia. Opettajat, ei enää ryhmätöitä! Jooko?!

Hauskaa oli myös huomata kun toisesta aineestani ekonomiasta minulla oli sekä koe, että tentti, niin täällä saa käyttää vain kuulakärkikynää kokeiden ja tenttien teossa. Varmistuksen varmistusta, ettei kellään ole mahdollisuuksia päästä valittamaan että olisi pyyhitty jotain pois tai muuta vastaavaa.

Itsestäni myös tuntuu että yliopisto täällä järjestää enemmän tapahtumia opiskelijoille tai sitten tiedottavat näistä vain paremmin. Itse ihastuin ikihyväksi Paws against stress -tapahtumaan, eli tassut sressiä vastaan noin vapaasti suomennettuna. Tapahtumassa oli kuusi eri koiraa, kaksi pientä ja neljä isompaa, joita sai käydä halailemassa ja silittämässä. Tapahtumaan ei tarvinnut ilmottautua etukäteen, sen kun vain ilmaantui paikalle ilmoitettuna aikana ja katsoi minkä koiran luona oli tilaa.

Kaupassa

Kun palaan Suomeen tulee olemaan todella outoa kun kaikki vanhemmat "sedät" ja "tädit" eivät käytä minusta nimitystä sweetheart, darling, little angel jne. Vaikka en nää itseäni Suomessa käyttämässä asiakkaista samoja nimityksiä on tämä tapa silti ollut hauska ja mielestäni jopa hieman ihastuttava. Päivää nämä ovat ainakin piristäneet ja Suomeen tästä voisin tuoda mukanani ylipäänsä sen iloisuuden ja luontaisen kohteliaisuuden joka briteillä ja skoteilla tuntuu tosiaan tulevan luonnostaan. Itsensä tuntee välillä todella juroksi suomalaiseksi kun kadulla kävelen feissarin ohi vain huikkaamalla "sori, mutta ei kiitos".

Suomi voisi ottaa oppia tästä maasta muutenkin. Täällä kun on kaupoissa reseptivapaita lääkkeitä kuten särky- ja yskänlääkkeitä, sekä mikä ihaninta, täällä on kauppoja josta saat kaikenlaista punnalla. Laatu ei välttämättä ole kaikessa se paras, mutta äkkiä sen oppii missä kannattaa panostaa tuotteeseen ja näistä puntakaupoista löytyy siis laadukkaitakin tuotteita kuten fairya ja juurikin pesuaineita yms. näistä tulee ostettua.

Muuta ihanaa tämän maan kaupoissa on valmiiksi viipaloidut ja rasiaan pakatut hedelmä ateriat. Näissä on yleensä arviolta noin 100-250g eri hedelmiä ja monesti ovat tarjouksessa kuten osta mitkä tahansa kaksi saman kokoista 3 £, kun yksittäin maksaisivat 2 £/ kpl. Nämä ovat ihania siksi, että kaappitila on hyvinkin rajallinen, joten vaikka haluisit niin et pysty ostamaan koko hedelmää ja tekemään vastaavia itse. Toimivat loistavina ja terveellisinä välipaloina tai napostelussa myös.

Edinburghin joulumarkkinat

En näistä oikeastaan paljoa pysty kertomaan, mutta upeat ne oli ja sielä tuli maistettua mm. mullet wine, eli lämmintä viiniä vähän kuin glögiä. Tosin itse valitsin hunajan, joka oli aivan kamalaa, enkä pystynyt kyseistä pientä pahvimukillista loppuun juomaan. Seuraavien kuvien saattelemana totean, että palataan ensi vuonna asiaan. :)

 

 

 

Noin puolivälin raportti

Ystävälläni Johannalla on koulussa projekti johon hänen piti haastatella jotain henkilöä ja hän päätti tehdä haastattelun minusta vaihdossa. Sain kysymykset etukäteen sähköpostilla ja tässä kaikki kysymykset lisäkysymyksineen ja niiden vastaukset. Lopullisen jutun löydätte seuraavasta verkkolehti Koskisen numerosta.

VAIHTO

Miten päädyit valitsemaan juuri Skotlannin?

Päädyin valitsemaan vaihtomaaksi Skotlannin, koska rakastan Skotlannin jylhiä maisemia ja plussaa toki on se, että maa on englannin kielinen. Olisin halunnut vieläkin syvemmälle Skotlantiin kouluun kuten Invernessiin, mutta valitettavasti tämä ei ainakaan vielä ollut samalla tavalla mahdollinen kuin nykyinen kaupunkini Paisley, joka on Skotlannin ja Britannian rajalla. Jos olisin hakenut Invernessiin kouluun, olisi luultavasti joutunut maksamaan lukukausimaksuja tms.

Miten päädyit vuoden vaihtoaikaan ja oliko päätös vaikea?
Mulle ei oikeastaan koskaan ole käynyt mielessä muu kuin vuoden vaihtoaika, sillä olen jo yläasteelta lähtien halunnut asua vuoden ulkomailla oppiakseni englannin kielen kunnolla ja uskon pääseväni kieleen parhaiten sisään vuoden aikana. Kohta puolessa välissä oloa, voin sanoa päätöksen olleen oikea.

Haaveilitko nuorempana mistään tietystä maasta, jossa haluaisit asua vuoden?

En tiedä miksi, mutta olen aina halunnut Englantiin. Jossain kohtaa toki mietin myös Amerikkaa, mutta palasin aina haaveissani Englantiin.

Oliko Suomesta lähteminen vaikeaa? Omat fiilikset lähdön hetkellä?

En sanoisi, että lähtö oli vaikeaa. Vaihtomaahan perille pääsyä odotti niin kovasti, ettei oikeastaan ajatuksiin mahtunut muuta. Omat fiilikset oli tosi sekavat ja sanoisin jopa oudot lähdön hetkillä. En jännittänyt, mutta odotin innolla tulevaa. Ehkä oon jo kasvanu tarpeeksi vanhaksi, että oon sisäistänyt asioiden selviävän ja järjestyvän kyllä. Toki olin myös niin väsynyt huonosti nukutusta yöstä lentokentällä, että odotin vain koneeseen pääsyä ja nukkumista.

Lähipiirin suhtautuminen vaihtovuoteen?

Koko lähipiirini ja kaikki sen ulkopuolelta ovat tukeneet ja kannustaneet vaihtovuottani. Toki vanhemmillani on ollut pelkoja sitä kohtaan, onko maa turvallinen jne., mutta tämäkin on onneksi jäänyt hyvin vähäiseksi.

Oletko katunut vaihtoon lähtemistä?

Minulle on tuntunut tapahtuvan täällä yhtä jos toista, kuten elämäni eka porttikielto baariin, suomalainen kämppis ja mitä näitä nyt kaikkia alussa olikaan, jotka sai jossain kohtaa jo miettimään maitojunalla kotiin tuloa tai kampuksen vaihtoa. Näiden alun hankaluuksien jälkeen, en ole katunut vaihtoon lähtemistä.

Mikä on ollut tähän asti vaikeinta vaihtovuodessa?

Vaikeinta on ollut ymmärtää paikallisten puhetta, en tänä päivänäkään saa välttämättä mitään selvää paikallisen henkilön puheesta, tokikin Glasgown seutu on tunnettua vaikeasta murteestaan.

Mitä kaipaat Suomesta eniten?
Niin ehkä hassulta kuin kuulostaakin, mutta kaipaan suuresti kissaani. Kaiken muun saa jossain määrin korvattua kuten soittamalla ystäville ja erilaisia ruokiakin saa yllättävän hyvin täältä ostettua tai tehtyä itse. Välillä on myös hetkiä, kun haluaisin vain olla tuttujen ihmisten ympäröimänä ja nauraa ja viettää aikaa heidän kanssa.

Onko suunnitelmissa enää myöhemmin asua ulkomailla?

Näen ulkomailla asumisen mahdollisena, jos joskus tarve vaatii, mutta en varsinaisesti suunnittele ulkomaille muuttoa.

KOULU

Kampuksen kartta

Ero ammattikorkeakoulun ja yliopiston välillä? Hyvät ja huonot puolet?
Suurin ero on ehdottomasti opetustapa. Täällä kurssit menevät niin, että viikossa on 2 tuntia luentoa ja 1 ns. opetustunti per kurssi. Itselleni tämä ei tunnu olevan hyvä tapa opiskella, sillä opin paremmin tekemällä, enkä tunnu pysyvän hyvässä vireessä opiskelun suhteen, kun koulua on vain kahtena päivänä viikossa (kaksi eri kurssia eri päivinä). Toki kaikella on puolensa, koska täällä ollessa tarkoitus on tehdä muutakin kuin opiskella, mahdollistaa vähäiset koulupäivät vaikka pidemmätkin reissut pitkin maata.

Minkälaista kurssitarjontaa on vaihto-oppilaalle? Paljon, vähän?

Kurssitarjonta koulussa on erittäin laaja ja monipuolinen. Kurssit ei ole suunnattu vain vaihto-opiskelijoille vaan aivan kaikille. Koen kursseja olevan hyvin monipuolisesti ja sopivan hyvin johdon assarin ja viestinnän opintoihin. Monesti kursseja valitessa, oli jopa hankalaa päättää mitkä lopulta valitsen omaan ohjelmaani.

Edistyvätkö opinnot hyvin vaihdossa ollessa?
Välillä on vaikeaa keskittyä koulutehtäviin, sillä muut asiat vievät huomiota. Koen kuitenkin opintojen etenevän lähes odotusten mukaisesti. Suurin osa kursseista on kuitenkin 10 opintopisteen arvoisia ja erittäin laajoja ja monipuolisia. Kurssit täällä kattavat mielestäni vähintään kahden Suomen kurssin verran, jotkut jopa enemmänkin.

Otetaanko vaihto-oppilaat yleisesti hyvin huomioon?

En oikein osaa sanoa. Toisaalta opettajat ovat tiukkoja kieliopin suhteen, mutta toisaalta sehän on vain hyvä. Itseani tosin jännittää se ettemme saa käyttää sanakirjaa tenteissä.

Muuta opiskeluun liittyvää?

Mielestäni opetus voisi olla konkreettisempaa. Toki nyt olen yliopistossa, ja opiskelu on hyvin itsenäistä, kuten käsittääkseni Suomenkin yliopistoissa. Koen, että minulle sopii paremmin Suomen ja ammattikorkean tapa opiskella. Kaipaisin konkreettisempaa opetustapaa, enemmän keskustelua tai tehtäviä. Myöskin nyt kun päivästä ei enää kulu suurta osaa energiasta kaiken uuden sulatteluun, kaipaisin ehkä enemmän koulupäiviä. Keväälle olenkin valinnut kolme kurssia, joten koulupäiviä tulee olemaan viikossa ainakin kolme. Toivottavasti näin tule pysymään parempi opiskelumotivaatio ja vire yllä.

Lempipaikkani lukemiseen

MUUTA

Näkyykö Britannian tilanne (Brexit) millään tavalla? Paikallisten suhtautuminen ulkomaalaisiin?
Brexit näkyy vaihtareille lähinnä punnan kurssissa, joka on mahtavan alhainen ja seilaa siellä 1£=1,1-1,3€. Kun olin täällä lomalla keväällä 2015, oli kurssi lähempänä 1£=1,5€. En ainakaan ole huomannut, että täällä suhtauduttaisiin ulkomaalaisiin kovin eri tavalla, paikalliset ovat pääasiassa hyvin ystävällisiä ja auttavaisia.

Kampuksen ympäristöä

Riittävätkö tuet elämiseen Briteissä?
Pelkällä Kelan tuella ei maksaisi edes kuukauden vuokraa yliopiston asuntolassa, joten vähintäänkin opintolaina on todella tarpeen. Lisäksi ulkomailla opiskeluun ei saa Kelalta lisätukea kuin noin 13€/kk. Jos vuokraa ei ota huomioon, riittää tuet ihan hyvin perus arjen elämiseen, mutta ei juurikaan shoppailuun, reissaamiseen tai juhlimiseen.

Odotuksia vaihtovuoden loppuajalle?
Lopulta vaihdolta odotan enemmän sosiaalistumista paikallisten ja muiden vaihtarien kanssa sekä enemmän maahan tutustumista. Tämä eka puolikas on tuntunut menevän enemmän kulttuurierojen opiskelussa kuin sosiaalistumisessa ja verkostoitumisessa.

Vinkkejä Skotlantiin/ yleisesti vaihtoon haluaville?
Yksi asia joka tuli itselle yllätyksenä oli, että kuvittelin yliopiston katsovan edes hieman ketä laittavat asumaan yhdessä asuntoloihin. Itselleni ensimmäinen kämppis kahden hengen solussa oli suomalainen ja olin aika pettynyt tähän ratkaisuun. Eli älä oleta mitään, vaan jos on jotain toiveita asunnon tai minkä tahansa suhteen, niin ne kannattaa kertoa heti hakuvaiheessa yliopistolle.
Kirjoita itsellesi kalenteriin apurahojen hakuajat ja muut mahdolliset deadlinet. Suosittelisin myös ottamaan jo Suomessa koulussa joitain ammatillisia kursseja englanniksi ja harjoittelemaan esseiden yms. kirjoittamista englanniksi.

Vaikka aika tuntuu ensi pitkältä, on se sitten 4 tai 8 kuukautta, niin aika menee oikeasti tosi nopeasti. Koko vuoden vaihtoa on helpompi käsitellä kun miettii ensi jouluun ja sitten kevät kauden. Itse odotan jo kovasti joululomaa, joka on kuitenkin 3 viikkoa pitkä, ja silloin pääsen Suomeen käymään. Täällä olisi ollut myös mahdollisuus jäädä ja tutustua paikalliseen perheeseen ja perinteisiin, mutta joululoma Suomessa tuntuu tällä hetkellä niin suurelta henkireiältä ja kaivatulta hengähdyksenä, etten edes miettinyt tänne jouluksi jäämistä.

Muuten sanoisin vain, että matkaan tarvitset avoimen mielen, hippusen rohkeutta ja uskon siihen, että kaikki kyllä järjestyy, vaikka aina se ei siltä välttämättä tunnu.

Muuta, kokemuksia, huomioita?
Blogin pitäminen on ollut mahtava idea. Se toimii samalla päiväkirjana, mahdollisesti myös raporttina vaihdosta sekä auttaa pitämään ihmiset kotopuolessa ajan tasalla tekemisistäsi. Kuulin muutamilta ihmisiltä ennen vaihtoni alkua, että vaihdossa tulee itsenäistymään ja kokemus kasvattaa. En ole huomannut vielä näistä kumpaakaan, mutta mietin jo tuolloin, että miten muka voin enempää itsenäistyä reissussa ollessa ja se kasvamine.. Ehkä ne tapahtuu nuoremmille vaihdon aikana. Ainakin olen ollut huomaavinani kehittymistä nuoremmissa vaihtareissa.

Loppuun vielä kuten eräs ystäväni sanoi ennen lähtöäni, "muista ettei siellä vaihdossa voi mitään sellaista tapahtua, mistä me ei selvittäisi".

Kohta taas nähdään!

P.S. Jos joskus alatte pitää blogia, valitkaa joku muu kuin bloggeri.. Tää on raivostuttava.

Inverness ja Loch Ness

Inverness

Koska aiemmin mainitsemani viikonloppureissu ylämaille peruttiin yllättäen, viranomaisten sulkiessa hostellin jossa olisimme olleet yötä, päätimme kaverien kanssa tehdä oman matkan Ylämäille. Otimme "tukikohdaksemme" Invernessin, josta olisi helppo liikkua suuntaan jos toiseenkin. Aluksi tarkoitus oli vuokrata auto, mutta ehkä olimme myöhään liikkeellä ideamme kanssa, mutta automaattivaihteisen auton vuokraus olisi tullut huiman hintaiseksi polttoaineineen. Lisäksi päätöstä helpotti erittäin edullisten linja-autolippujen löytäminen, 35£ meno-paluu. Junalla pidempien matkojen kulkeminen on yllättävän kallista, noin 60£ suunta ja aika olisi kuitenkin ollut sama 3,5-4h. Saavuimme perjantai-lauantai välisenä yönä Invernessiin, mikä oli loistava ratkaisu sillä näin meille jäi koko lauantai aikaa perillä. Suurin osa lauantaista kulu ensin a) hyvän aamupalan metsästykseen b) miten päästään vaeltamaan ja c) minne. Saatiin tosi hyvät ohjeet turisti-infosta minne kannattaa mennä vaeltamaan ja vieläpä linja-autojen aikataulut. Tripadvisorista löyty mahtava aamupala paikka The Rendezvous Cafe ja suosittelen jokaiselle Invernessin matkaajalle ainakin käyntiä kyseisessä paikassa. Ruoka hyvää ja henkilökunta aivan upeaa (paikassa ei ole wifiä, koska he haluavat ihmisten kuvittelevan olevan vuosi -95 ja asiakkaiden oikeasti juttelevan toisilleen). Sielä tuli tilattua mm. englantilainen aamiainen joka sisälsi haggista. Haggis oli aika suuri yllätys, se maistuu pitkälti ryynäriltä. Löydät haggiksen alempaa kuvasta veriohukaisen vierestä.

Hyvää huomenta

Skotlantilainen aamiainen

Tilasin paninin.. Sipsit kuuluu tunkea paninin sisään.

Drumnadrochit

Lauantain reissuksi valikoitui Drumnadrochit aikataulullisista syistä. Eli toisin sanoen bussit kulkivat tänne ja takaisin paremmin. Tämä on hyvin pieni kylä Loch Nessin rannalla ja matka tänne kesti noin puolisen tuntia. Vaikka kylä on pieni, löytyy täältäkin turisti-info, josta haimme suositukset minne mennä niiden kolmen tunnin aikana jotka meillä oli käytettävissämme. Ensin lähdimme linnalle jonne oli matkaa noin kolmisen kilometriä suunta. Matka taittui kohtalaisen rauhalliseen tahtiin, koska maisemat.. <3

Matka oli kuitenkin vain kolme kilometriä, joten takaisin tullessamme pysähdyimme noin puolessa välissä olevaan kahvilaan smoothieille ja ai että ne oli hyviä (myös vegaani ystävällinen kahvila). Päätimme vielä käydä metsässä kävelemässä josta ei nää järven rannalle, mutta oli toinen suosittu kävelylenkki. Molemmat reitit olivat todella helppoja ja matkalla näkyikin jokin verran myös perheitä kävelemässä. Metsäreitille pääsee asutusalueen läpi ja juuri ennen metsään menoa pääsi silittelemään hevosta ja tosi kiva kaveri olikin, tuli suorastaan ikävä hevosia.

Täällä suorastaan sielu lepää

Sunnuntai Invernessissä

Inverness tarkoittaa käännettynä Ness joen suuta. Sunnuntai oli päivämme Invernessissä, koska linja-autot kulkivat huonosti, mutta valitettavasti oikein mikään museo ei myöskään tuntunut olevan auki ja Cullodenin taistelukentällekään emme ehtineet aikataulullisista syistä, joka jäi itseäni aika paljon harmittamaan.

Matkaseurani vaihtarit J&N

Käppäilimme rauhassa satamaan ja nautimme maisemista matkalla. Hetken pilvet olivat sen verran alhaalla että mieleeni tuli suorastaan satu Jaakosta ja pavunvarresta. Satamassa hyppäsimme delfiinien bongauskierrokselle mukaan. Hinta oli aika kova n. 18e/hlö, mutta maisemat mereltä olivat upeat ja sääkin oli suhteellisen aurinkoinen. Harmiksemme emme delfiinejä nähneet, mutta hylkeitä senkin edestä, kuvaan en tosin saanut ainuttakaan, mutta lupaan että näin niitä.

Valtakunta pilvissä?

Foyers Falls

Maanantain retkemme suuntautui Loch Nessin vastarannalle tunnin linja-automatkan päähän Foyersille. Tänne tie tuntui vain kapenevan mitä lähemmäs päästiin ja tiellä olikin paljon levennyksiä joihin aina joko linja-auto tai vastaantulija menivät jotta ohitus oli mahdollinen. Välillä suorastaan hirvitti olla kyydissä, niin kapea tie oli ja vauhti perin brittiläinen eli kova. Kuulen muutaman ihmisen äänen juuri nyt päässäni, joille on takuulla tullut oma ajotyylini mieleen. Jäimme pysäkkiä liian aikaisin kyydistä, koska paikka vaikutti päätepysäkiltä, mutta tämä ei oikeastaan haitannut hiukkaakaan. Saimme leirintäalueen neuvonnasta kartan mukaamme ja lähdimme kipuamaan putouksille.

Sielä se putous jo siintää

Vaan niin mahtavaa

Otettiin kipuaminen tosi rauhallisesti ihan jo senkin takia että maisemat oli aivan mielettömät ja se kohina. Koko paikka oli äärimmäisen rauhottava ja hetkittäin oli jopa hyvin kotoisat oltavat, niin samankaltanen metsä oli kuin Suomessakin. Ylhäällä oli kahvila, jossa syötiin päivän keitto, todella kohtuulliseen hintaan alle 4£ ja henkilökunta oli enemmän kuin mukavaa. Jatkettiin kierrosta eteenpäin Upper Fall'sille, joka hauskaa kyllä oli paljon pienempi, mutta "ylempänä". Maasto takaisin alas oli paljon helpompi kulkuisempaa, hauskaa tosin oli että reitti kulki Frasiereiden suvun hautausmaan läpi ja johti lopulta Loch Nessin rantaan.

Otettiin vielä todella nopea kipuaminen uudestaan ylämäkeen, että päästään oikealle pysäkille ja takaisin Invernessiin. Myöhemmin kävi ilmi, että tää oli tarpeetonta, mutta kävi kivasti urheilusta ja jalkatreenistä.

Täällä bussimatkatkin sujuu rattosammin kun maisemat on mielettömiä ja pilvet tuottaa ainakin mulle usein ihailtavaa kun ovat niin alhaalla. Mun sydän jäi ehkä Invernessiin.



P.S. Laitan instagramiin kuviin #pinkkihirviöseikkailee jollon saa useimmiten jo esimakua blogiin tulevista kuvista ja tarinoista.

Kämpän vaihto ja Isle of Arran

Kämpän vaihto

Pahoittelut etten hetkeensä oo kirjoittanut päivitystä omista kuulumisista. Aluksi tuntu ettei oikeen mitään sellasta tapahdu, että saisin siitä päivityksen tehtyä ja nyt noh.. tuntuu siltä että vähän kaikenlaista on tapahtunut tässä lähes kuukauden aikana. Ensinnäkin oon huomannu ettei täällä olo tunnu enää yhtään niin kamalalta kuin aluksi. Toki osansa on takuulla silläkin, että sain vaihdettua asuntolaa ja nyt mulla on 5 kämppistä. Kämppikset on 3 Saksasta, 1 Ranskasta ja 1 Irlannista, näistä kaks on saman ikäisiä kuin minä, mikä on aika mahtavaa koska aattelen että oisin joutunut vaan ojasta allikkoon jos oisin päätynyt bilehirmujen kämppikseksi.

Huone on pienempi, mutta oma kylppäri.

Imuroinnista on tehty hauskaa??

Viimeinkin oikea juustohöylä, kiitos suomen tukijoukkojen!

Välillä tuntuu että koulujuttuihin on vaikea keskittyä koska sitä on niin vähän(?!), ois ehkä kannattanut ottaa kolme kurssia tähän syksyyn, mutta silloin kun ei ollut mitään ajatusta kuinka vaativia näiden kurssit on niin päätin ottaa vain kaksi kurssia ja suunnittelen kolmen kurssin ottoa keväälle. Kurssit on toki valmiiksi jo ajateltuna, mutta en tavoita meidän vastuuhenkilöä jolta tarviin allekirjoituksen kurssisuunnitelmaan. Jos koulunkäynti tuntuu suomessa välillä vaikealta byrokratian takia, niin nämä tuntuu tehneen joistain asioista lähes mahdottomia. Kuten itsensä tavoittamisessa..

"Syysloma"

Täällä ei ole varsinaisesti syyslomaa, mutta lukukauden 7 viikko on aina non teaching week, jollon saattaa olla jotain tunteja kurssista riippuen, mutta itselleni sattui niin kivasti että koko viikko oli lomaa. Viikon tarkoitus on toki valmistautua seuraaviin viikkoihin, kerrata tähän mennessä opittu jne.. Käytettiin aikamme hyödyksi ja lähdettiin keskiviikkona Isle of Arranille (Arranin saarelle suomennettuna). Lähdimme valloittamaan Arranilla olevaa Goatfell vuorta jolla on korkeutta 874m. Kipuaminen huipulle kestää 2,5 tuntia reippaalla vauhdilla ja lähes toinen samanlainen alas. Tähän on siis laskettu tauot mukaan, joita pidimme muutamia lyhyitä ja yksi pidempi ennen kuin vaikein taival huipulle alkoi. Kipuaminen oli todella rankkaa, etenkin loppupuolella, mutta maisemat oli myös aivan mielettömät.

Horisontissa siintää Irlannin rannikko.

Kipuaminen vaatii hyvää peruskuntoa ja itse en lähtisi kipuamaan kuin hyvillä kengillä, mielellään vaeltamiseen tarkoitetuilla. Itselläni oli jalassa Kuoman vaelluskengän näköiset joissa on nilkalle tuki ja kiittelin valintaani monta kertaa matkan aikana. Vuorelta alas tulo oli kamalampaa kuin ylös kipuaminen. Jalat oli jo niin väsyneet, että odotin vain koska pettävät alta, onneksi eivät tehneet sitä. Olisi ollut aika pitkä matka alas vuoren rinteitä pitkin. Jos joskus olette näillä suunnilla ja haluatte lähteä vuorta valloittamaan niin ottakaa hotelli Arranin saarelta tai lähtekää aamun ekalla junalla ja lautalla liikkeelle, muuten ette ehdi valloittaa vuorta.

Koitan mahdollisimman pian kirjoittaa seuraavasta seikkailustani jolla kävin myös lomaviikolla. Nyt on aika alkaa valmistautumaan halloween bileisiin. ;)