Kohta on aika lähteä

Tänään on toiseksi viimeinen päiväni Suomessa. Jännittääkö? On ollut kysymys jota kuulen usein. Tottakai mua jännittää.. Aina kun muistan, että kohta en enää ole Suomessa tuttujen ihmisten ja asioiden ympäröimänä. Jännitys on kuitenkin hyvänlaista jännitystä vaikka kyllä pelottaa ja stressaakin, oonko nyt muistanut kaiken? Onko kaikki tarvittavat paperit mukana? Onneksi osaan ajatella niin, että paljon selviää paikanpäälle päästäessä ja tuskin mua tullaan koulusta ulos heittämään ainakaan heti jos joku paperi vielä puuttuu matkasta.

Kaikki mukana?

Kisuani tulee takuulla ikävä

Minne olen lähdössä?

Tuleva kouluni on University of the west of Scotland ja Paisleyn kampus. Paisley on osa Glasgown metropolin aluetta jossa asuu 2,3 miljoonaa ihmistä. Pieni muutos kun vertaa Kouvolaan jossa on ollut kotini viimeisen vuoden ajan ja asukasluku on ollut n. 87 tuhatta henkeä. Opiskelen siis liiketaloutta Kouvolan ammattikorkeassa ja opiskeluista on nyt takana 1,5 vuotta ja tämä oli mielestäni se hetki niin opiskeluissa kuin myös elämässäni kun minun on lähdettävä maailmalle jos sinne meinaan lähteä. Lähtö ei liene koskaan helppoa, mutta ainakin nyt mulla on aivan mahtavat ihmiset ympärilläni tukemassa mua ja mun vaihtovuottani Skotlannissa.
Koska tarkoitukseni on palata takaisin Suomeen keväällä, niin mihin laitoin tavarani? En enää muista keneltä idean sain (ehkä pomoltani?), mutta elämäni jota en mukaan pystynyt ottamaan on nyt pakattuna pahvilaatikoihin Kouvolassa ja varastoituna pientä korvausta vastaan toisen koulumme opiskelijan asunnon häkkivarastossa. Varastoja voisi vuokrata myös yrityksiltä, mutta kuukausivuokrat olivat mielestäni aika huimia (45€/kk) vaikka kyseessä olisi ollut 3 m2 kokoinen varasto ja halusin tietenkin päästä edullisemmin jos vain mahdollista. Kyselin koulumme facebook -ryhmässä ihmisiltä olisiko jollain tälläiseen mahdollisuutta ja sainkin kolmelta henkilöltä yhteydenoton asian tiimoilta. Päädyin ottamaan täysin vapaan ja Kouvolassa sijaitsevan varaston josta teimme vuokrasopimuksen ja hankin vielä varastointivakuutuksenkin tavaroilleni ihan vain siltä varalta jos jotain sattuu (talo palaa, vesiputki hajoaa juuri tavaroideni päällä). Häkkivarastot eivät koskaan ole suuria tilaihmeitä, joten paljon tavaraa lahjoitin tai heitin pois, joitain toki annoin "hoitoon" siksi aikaa kun olen poissa. On varmasti mielenkiintoista palata takaisin kun tavaroideni määrä on tipppunut ehkä jopa puolella?

Lähtöjärjestyksessä

Päätin perustaa blogin koska vaikka vuodestani Skotlannissa tulee varmasti mahtava, en silti halua pommittaa facebookkiani sekä instagramiani täyteen kuvia (luultavasti monta per päivä) elämästäni ja osittain myös siksi etteivät mm. vanhempani ole kummassakaan näistä. Blogin osittainen tarkoitus on siis helpottaa elämäni ja tekemisteni seuraamista heille jotka eivät käytä somea. Blogi tulee toimimaan myös apunani kun haluan muistella kaikkea tapahtunutta ja ehkä myös kertoa muille millaista oli.. Jääkööt tämä kirjoitus toistaiseksi tyngäksi, aika lähteä nauttimaan viime hetkistä Suomessa. :)

Läksiäisten viettoon lähdössä